Rapula

Marmorirapu - Procambarus sp.

Kuva: © Rapula.Sammakkolampi.net

Marmorirapu kuuluu pyrstörapuihin, eli se on kotoisen jokirapumme sukulainen. Erityiseksi lajin tekee sen partenogeneettisyys, eli se että marmoriravut lisääntyvät neitseellisesti.

Marmorirapu on nykyään Euroopan unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelon laji, mikä tarkoittaa sitä, ettei lajia enää saa hankkia ja yksilöiden lisääntyminen pitäisi estää.

Levinneisyys ja elinympäristö luonnossa

Marmorirapua ei ole tieteellisesti kuvattu omaksi eläinlajikseen. Tähän liittyen myöskään lajin täsmällistä levinneisyyttä luonnossa ei tunneta sen tarkemmin, kuin että otukset ovat alunperin kotoisin jostain päin eteläistä USA:ta. Ne elävät erilaisten vesien pohjilla.
Kuva: © Rapula.Sammakkolampi.net

Ulkoasu

Perinteinen ravun muotoinen, pitkulainen ja pitkäpyrstöinen eläin. Väritys on tyypillisesti ruskea ja marmorikuvioinen, mutta myös sinisiä tai punertavia sävyjä voi esiintyä. Marmoriravut kasvavat suurimmillaan 10 cm mittaisiksi.

Akvaario

Yhdelle tai parille marmoriravulle akvaarion tulisi olla vähintään 80 litran vetoinen. Veden syvyys ei ole kriittinen: se voi vaihdella paristakymmenestä sentistä metreihin. Ravut viettävät aikansa pohjalla joten pinta-alaltaan suurempi akvaario on korkeaa parempi.

Akvaariosuodatin auttaa veden pitämisessä hyvälaatuisena. Toisaalta ravut saattavat kiivetä suodattimen johtoja tai letkuja pitkin ylös akvaariosta, joten altaassa on oltava tällaiset paot estävä katto.

Marmorirapu on veden pohjan kulkija, joka viettää suuren osan ajastaan jossakin piilopaikassa piilotellen. Näin ollen akvaarion pohjalle on aseteltava runsaasti erilaisia piilopaikkoja joihin ravut voivat puikahtaa: puunpaloja, keraamisia esineitä, puolikkaita kookospähkinöitä tai vaikka kukkaruukkuja. Ravut saattavat myös kaivella pohjaan myös pieniä kuoppia, jos siihen on mahdollisuus hiekka- tai sorapohjan muodossa. Elävät kasvit tulevat helposti syödyiksi, joten ne kannattaa korvata muovisilla, tai jättää kokonaan istuttamatta

Hoito akvaariossa

Marmoriravut on hyvin kestäviä ja siten helppohoitoisia rapuja. Ne ovat kaikkiruokaisia, ja akvaariossakin ne syövät niin rapupellettejä kuin elävää ja tuoretta ruokaa: kastematoja, kalaa, pieniä hyönteisiä, salaattia ja muita kasviksia. Kalkin saanti on turvattava kuoren kehittymisen varmistamiseksi, joten altaaseen on hyvä laittaa vaikkapa simpukan- tai kananmunankuoria.

Akvaarion pohjalla pitäisi jokaiselle ravulle olla tarjolla oma piilopaikkansa. Marmoriravut eivät kuitenkaan ole erityisen reviiritietoisia, joten niitä voi pitää altaassa suurempaakin laumaa. On hyvä muistaa että laji lisääntyy räjähdysmäisesti, joten kerran hankitut 1-2 rapua lisääntyvät nopeasti kymmeniksi ravuiksi.

Veden ominaisuuksien suhteen marmorirapu ei ole nuuka. Lämpötilan on hyvä pysyä 20 asteen yläpuolella, mutta ravut kestävät jopa 15 asteista vettä. Veden pH pidetään neutraalin tietämillä (6,5 - 7,5), mutta kovuus saa olla mitä tahansa pehmeästä keskikovaan.

Jotkut pitävät marmorirapuja kala-akvaarion pohjalla, mutta itse suosittelen lajiallasta, sillä ravut syövät niin kiinni saamansa kalat, kuin kasvitkin seura-altaasta.

Lisääntymisestä

Kuva: © Rapula.Sammakkolampi.net
Nuori, juuri emonsa pyrstön alta liikkeelle lähtenyt marmoriravun poikanen on noin 6 mm mittainen ja punertavan ruskea.
Marmorirapujen erikoisin ominaisuus liittyy niiden lisääntymiseen. Laji on partenogeneettinen, eli sen naaraat kloonaavat itseään neitseellisesti. Itse asiassa lajin koiraspuoleisia yksilöitä ei edes tunneta, vaan kaikki löydetyt eläimet ovat olleet naaraita.

Marmorirapu kehittää munat pyrstönsä alle, missä ne kehittyvät ja muutaman viikon kuluttua kuoriutuvat pieniksi ravunpoikasiksi, jotka aloittavat itsenäisen elämän. Pian edellisten poikasten lähdettyä naaras alkaa jo kantaa seuraavaa jopa sadan munan satsia. Niinpä marmoriravut lisääntyvät äärimmäisen voimakkaasti.

Koska laji katsotaan EU:n kannalta merkityksellisen haitalliseksi vieraslajiksi, sen lisääntyminen pitäisi lain mukaan estää. Tähän ainoa vaihtoehto tämän lajin kohdalla lienee poikasten lopettaminen mahdollisimman nuorina.

Kuva: © Rapula.Sammakkolampi.net
Munia ja äskettäin kuoriutuneita poikasia emonsa pyrstön alla.

© 2019 Niina & Joonas Gustafsson

Tämä sivusto on osa Sammakkolampi-sivustoa

Sammakkolampi on suomalainen sivusto jota ylläpitävät Niina ja Joonas Gustafsson.
Lue lisää sivustosta ja sen tekijöistä.

Siirry www.Sammakkolampi.net -pääsivulle.

Kaikki sivustolla olevat kuvat ja tekstit ovat teoksiamme jollei kuvan/tekstin yhteydessä mainita muuta tekijää. Sivuja tai kuvia ei saa käyttää ilman lupaa millään muulla webbisivulla, muussa julkaisussa tai muussa yhteydessä. Kielto koskee myös kuvien "hotlinkkaamista" ja kopioimista ulkopuolisille sivuille.

Sivustolla esitetyt ohjeet, tiedot ja väittämät perustuvat vuosien varrella syntyneeseen henkilökohtaiseen kokemukseemme, sekä parhaaseen kirjatietoon jota olemme asioista pystyneet löytämään. On kuitenkin mahdollista että sivustolla on asiavirheitä tai ohjeita jotka eivät kaikissa tilanteissa ole parhaita mahdollisia. Niinpä toivomme että jos löydät sivuilta tiedon joka epäilyttää sinua, tarkasta asia myös jostain muualta ja/tai ota yhteyttä meihin. Eläinten hoito-ohjeiden kohdalla on aina hyvä lukea useampia, eri kirjoittajien laatimia ohjeita ja rakentaa niiden pohjalta, maalaisjärkeä käyttäen, oma mielikuva siitä miten eläintä tulee hoitaa.

Sulje ikkuna