Rapula

Sinirapu - Procambarus alleni

Kuva: © Rapula.Sammakkolampi.net

Sinirapu muistuttaa ulkoisesti kotimaista jokirapua, mutta on väriltään kirkkaan sininen. Suurikokoisena ja kestävänä siitä on tullut akvaarioharrastajien suosikki, jota jotkut pitävät jopa kala-akvaarion pohjalla.

Levinneisyys ja elinympäristö luonnossa

Luonnossa sinirapua tavataan Floridan suoalueilla. Se asustaa soiden, lampien ja järvien pohjissa.

Ulkoasu

Nimensä mukaisesti sinirapu on yleisväriltään sininen. Sävy voi vaihdella yksilöstä toiseen, ja luonnossa nämä eläimet ovat usein ruskeita tai jopa punertavia. Akvaariopuolella erilaiset sinisen sävyt ovat kuitenkin hallitsevia ja niitä myös jalostuksella korostetaan. Kuva: © Rapula.Sammakkolampi.net
Sinirapu syömässä kastematoa.
Ulkomuodoltaan pyrstörapuihin kuuluva sinirapu on perinteisen ravun muotoinen: vartalo on pitkulainen, ja sen etupäässä ovat suuret sakset. Akvaariossa nämä ravut jäävät pituudeltaan usein vähän alle kymmensenttisiksi, mutta luonnossa laji voi saavuttaa jopa 20 cm pituuden.

Akvaario

Koska sinirapu on reviiritietoinen, melko kookas, aktiivinen ja säikähtäessään nopealiikkeinen eläin, tulee akvaarion olla kohtuullisen suuri. Yhdelle tai pariskunnalle suosittelen vähintään 120 litran akvaariota, mutta mielellään suurempaa. Veden syvyys ei ole kriittinen: se voi vaihdella paristakymmenestä sentistä lammikoihin useampaan metriin.

Akvaariosuodatin auttaa veden pitämisessä hyvälaatuisena. Toisaalta ravut saattavat kiivetä suodattimen johtoja tai letkuja pitkin ylös akvaariosta, joten altaassa on oltava tällaiset paot estävä katto.

Sinirapu on veden pohjan kulkija, joka viettää suuren osan ajastaan jossakin piilopaikassa piilotellen. Näin ollen akvaarion pohjalle on aseteltava runsaasti erilaisia piilopaikkoja joihin ravut voivat puikahtaa: puunpaloja, keraamisia esineitä, puolikkaita kookospähkinöitä tai vaikka kukkaruukkuja. Siniravut saattavat myös kaivella pohjaan myös pieniä kuoppia, jos siihen on mahdollisuus hiekka- tai sorapohjan muodossa. Elävät kasvit tulevat helposti syödyiksi, joten on hyvä käyttää kasveja joiden menettäminen ei ole suuri katastrofi. Kuva: © Rapula.Sammakkolampi.net
Sinirapujen akvaarion pohjalla on runsaasti piilopaikkoja: sekä keraamisia, että puunpaloja, joiden alla voi piiloutua. Myös kasvipusikot toimivat ravuille piiloina.

Hoito akvaariossa

Siniravut ovat kaikkiruokaisia, ja akvaariossakin ne syövät niin rapupellettejä kuin elävää ja tuoretta ruokaa kuten kalaa, selkärangattomia ja kasviksia. Kastemadot vaikuttavat olevan ravuille erityisesti mieleen. Omasta akvaariostamme ravut söivät myös vesikasvit, mutta moni on raportoinut, että jos niille tarjoaa tarpeeksi tuoretta kasvista, kuten salaatteja, jättävät ne elävät kasvit rauhaan. Kalkin saanti on turvattava kuoren kehittymisen varmistamiseksi, joten altaaseen on hyvä laittaa vaikkapa simpukan- tai kananmunankuoria.

Siniravut, erityisesti koiraat ovat hyvin reviiritietoisia. Yhteen sattuessaan koiraat taistelevat reviirin herruudesta usein niin kovasti, että heikompi menettää saksensa. Näin ollen yhteen akvaarioon ei tule asuttaa kovin montaa yksilöä, ja jokaiselle ravulle on oltava tarjolla omat piilopaikkansa. Turvallisinta on pitää korkeintaan yhtä täysikasvuista pariskuntaa samassa altaassa. Kuva: © Rapula.Sammakkolampi.net
Sinirapujen parittelu. Koiras pitää naarasta paikoillaan saksillaan ja levittää sukuaukosta tulevan maidin naaraan takimmaisten kävelyjalkojen väliin ja pyrstön alapinnalle.
Veden lämpötilan suhteen siniravut eivät ole kovin tarkkoja: optimina pidetään 14–19 astetta, mutta laji tulee toimeen 10–27 asteen haarukassa. Veden tulee olla kovahkoa, mutta pH saa vaihdella 6,5-8 välillä.

Monet pitävät sinirapuja kala-akvaarion pohjalla, mutta itse siirsin ravut lajialtaaseen sen jälkeen kun ne onnistuivat napsimaan eläviä kaloja suoraan uinnista kiinni ja söivät ne.

Lisääntymisestä

Siniravut lisääntyvät melko herkästi omillaankin, kunhan olot ovat kunnossa. Parittelun aikana koiras asettuu naaraan päälle ja pitää sitä saksillaan paikallaan jotta saa asetettua maitinsa naaraan pyrstön alle. Hedelmöittäminen tapahtuu ensimmäisestä uimajalkaparista kehittyneen "kourun" kautta. Tämä "kouru" toimii myös tuntomerkkinä, jolla koiraan voi erottaa naaraasta. Toinen sukupuolten välinen tuntomerkki ovat koiraan pidemmät ja kapeammat sakset naaraaseen verrattuna. Kuva: © Rapula.Sammakkolampi.net
Nuori sinirapu on vajaan sentin mittainen, mutta jo kuoreltaan sinertävä.

Hedelmöityksen jälkeen kehittyvät pyrstön alla muutaman viikon. Lopulta alle sentin mittaiset pikkuravut, jotka ovat väriltään jo sinisiä, lähtevät pyrstön alta kohti itsenäistä elämää. Hyvin ruokittuina poikaset kasvavat nopeasti ja vaihtavat kuortaan tiheään tahtiin, ja ovat lisääntymiskykyisiä noin kuuden sentin mittaisina.

Muita samanlaisia lajeja

Kuva: © Rapula.Sammakkolampi.net
Punarapu (Procambarus clarkii)
Siniravun lähisukulainen punarapu (Procambarus clarkii) on väritykseltään lähes siniravun vastakohta. Hoidoltaan lajit ovat pääosin keskenään samankaltaisia. Kuvan yksilö on menettänyt toisen saksensa rapujen keskinäisissä kamppailuissa.
Punarapu on nykyään Euroopan unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelon laji, mikä tarkoittaa sitä, ettei lajia enää saa hankkia ja yksilöiden lisääntyminen pitää estää.

© 2019 Niina & Joonas Gustafsson

Tämä sivusto on osa Sammakkolampi-sivustoa

Sammakkolampi on suomalainen sivusto jota ylläpitävät Niina ja Joonas Gustafsson.
Lue lisää sivustosta ja sen tekijöistä.

Siirry www.Sammakkolampi.net -pääsivulle.

Kaikki sivustolla olevat kuvat ja tekstit ovat teoksiamme jollei kuvan/tekstin yhteydessä mainita muuta tekijää. Sivuja tai kuvia ei saa käyttää ilman lupaa millään muulla webbisivulla, muussa julkaisussa tai muussa yhteydessä. Kielto koskee myös kuvien "hotlinkkaamista" ja kopioimista ulkopuolisille sivuille.

Sivustolla esitetyt ohjeet, tiedot ja väittämät perustuvat vuosien varrella syntyneeseen henkilökohtaiseen kokemukseemme, sekä parhaaseen kirjatietoon jota olemme asioista pystyneet löytämään. On kuitenkin mahdollista että sivustolla on asiavirheitä tai ohjeita jotka eivät kaikissa tilanteissa ole parhaita mahdollisia. Niinpä toivomme että jos löydät sivuilta tiedon joka epäilyttää sinua, tarkasta asia myös jostain muualta ja/tai ota yhteyttä meihin. Eläinten hoito-ohjeiden kohdalla on aina hyvä lukea useampia, eri kirjoittajien laatimia ohjeita ja rakentaa niiden pohjalta, maalaisjärkeä käyttäen, oma mielikuva siitä miten eläintä tulee hoitaa.

Sulje ikkuna